Hyvät lukijani. Mestarini neuvoi minua kerran: “Azzone, kun hetki on synkin, on meidän etsittävä lohtua kauniista asioista ja ajatuksista” ja mikä olisikaan nyt, tällaisena hetkenä, sopivampaa kuin antautua hetkeksi kepeästi pohtimaan muutamia niistä kauniista ja ilahduttavista asioista, joista voimme riemuita vaikka mielemme olisi raskas.
Read the rest of this entry »
28.5.1453 Rakkaudesta ja miekoista
June 29th, 2010
19.5.1453 Taktinen vetäytyminen
June 19th, 2010
Hyvät lukijani, tänään kirjoitan vain lyhyesti mutta mitä tärkeimmästä asiasta; ritarina olemisen vaikeudesta. Lukekaa siis nämä harvat sanani huolella, ja nähkää niiden kullan arvoinen viisaus, sillä arvaan, että kaltaisenne innokkaat ja urhoolliset nuoret miehet löytävät itsensä alinomaa tällaisesta tilanteesta, johon olen ajautunut. Onhan nimittäin niin, että meidän raskas taakkamme on matkata tarujen Lancelotin tapaan suurta kauneutta ja puhtautta etsien, oikeuden ja herramme puolesta alinomaa taistellen. Näillä matkoillanne, on teidän kuitenkin oltava mitä varovaisimpia, sillä aivan liian helposti suurin kauneus voi teidät siten sokaista, että kävelette suoraa jyrkänteeltä alas ja vasta pohjalla, kunnianne ja hampaitanne keräillessä, huomaatte erheenne. Juuri näin on minulle käynyt, olen harhaillut kuin unissa kävelijä, vasta nyt havahtuen siihen kovin valitettavaan tilanteeseen johon ainainen pyrkimykseni ja velvoitteeni ritarina tehdä oikein ja hyvää on minut saattanut.
7.5.1453 Tapahtumien yllättävä käänne
June 7th, 2010
Kovin kiusallista! Huomaan joutuneeni harhaanjohdetuksi mitä katalimmalla tavalla ja mieleni on ollut synkkä, jopa siinä määrin että huomaan jälleen pukeutuvani yltiödramaattisesti lähinnä mustaan, tyylivirhe, jota en ole tehnyt vuosiin, tarkemmin ottaen sitten epäonnekkaan Böömin retkeni. Tämä on valitettavaa sillä tietysti juuri nyt, kaikista syvimmässä mielenmasennuksessani, törmäsin eräissä hyvin korkean tason juhlissa vanhaan tuttuuni, unkarilaiseen herraan Rószákatiin, joka nyt eittämättä kuvittelee, että olen viimein kadottanut sen vankan otteen, mikä minulla on aina ollut tyyliseikkoihin. Jälleennäkemisemme ei muutenkaan sujunut aivan edukseni, sillä herra Rószákatin ensin väkijoukossa nähtyäni ja ymmärrettyäni pukuni mauttomuus, yritin turhaa piiloutua kiusalliselta kohtaamiselta ja voin vain toivoa, että herra Rószákatin äänekkääseen huudahdukseen: ”Mutta eikö se ole Herra di Castelbarco! Oletteko jälleen liiaksi nauttineet talon hyvää viiniä, vai miksi konttaatte verhojen joukossa?” hätäpäissäni keksimäni ja mutisemani vastataus kadonneesta veitsestä ja, sitä paitsi, verhokankaan kovin kiinnostavasta laadusta pelasti kasvoni. Mutta huomaan, että olen suutuspäissäni antanut ajatukseni harhailla valtoimenaan, eikä teillä hyvät lukijani, ole varmastikaan käsitystä siitä mistä kirjoitan. Joten teen parhaani malttaakseni mieleni ja kuvatakseni sen petoksen, jonka uhriksi olen joutunut.
24.4.1453 Piiritetystä kaupungista
May 24th, 2010
Hyvät lukijani. On kulunut jo kaksi viikkoa siitä kuin viimeksi jaoin vaatimattomia ajatuksia kanssanne ja voin arvata että kuluneet viikot ovat olleet teille piinallisia; voin kuitenkin vakuuttaa että poikamaisesta malttamattomuudestanne ja innokkuudesta aiheutuva mielenharmi on ollut vähäistä verrattuna niihin koettelemuksiin, jotka olen tällä välin läpikäynyt.
9.4.1453
May 9th, 2010
Aloitan tämän päiväkirjan käsittelemällä aihetta, joka on ehdottoman tärkeä nuorelle, sivistyneelle miehelle ja erityisen lähellä sydäntäni, mutta jonka arvoa ei näinä päivinä ymmärretä: kyse on tietysti hyvän romantillisen kirjeen kirjoittamisesta. Ottakaamme esimerkki: